1. Liimaus: Liimaus on alkeellisin tapa yhdistää hiilikuitukomponentit ja metallikomponentit, mikä on lisätä sopivaa rakenteellista liimaa näiden kahden väliin niiden kiinnittämiseksi. Ennen liimaamista on suoritettava valmistelutöitä. Hiilikuitukomponenttien ja metalliosien väliset liitokset puhdistetaan pinnan epäpuhtauksien poistamiseksi ja kiillotetaan sitten pinnan karheuden parantamiseksi ja sidoksen vakaammaksi.
2. Mekaaninen liitos: Mekaaninen liitos on yleinen tapa yhdistää metallimateriaaleja, kuten kierreliitos ja niittiliitos. Tämä menetelmä voi siirtää suuremman kuorman, sillä on parempi kuoriutumiskestävyys ja se voidaan purkaa toistuvasti, mutta se lisää komponentin kokonaispainoa. Hiilikuidun ja metallin yhdistämiseksi tätä menetelmää on vaikea käyttää. Ensinnäkin hiilikuidun jäykkyys on suuri ja sitä on hankala käsitellä. Lisäksi hiilikuitukomponenttien kierteitys on vaikeaa, mikä ei ole ihanteellinen liitosmenetelmä.
3. Hybridiliitäntä: Kahden prosessin, mekaanisen liitoksen ja liimaliitoksen, järkevä soveltaminen parantaa tehokkaasti liitoksen tiiviyttä ja vähentää käytön vaikeutta. Se on tällä hetkellä eniten käytetty menetelmä.
4. Valmiiksi upotettu: Joissakin tapauksissa hiilikuidun ja metallin välinen yhteys ei voi saavuttaa haluttua vaikutusta. Tällä hetkellä voidaan suorittaa myös valmiiksi upotettu hoito. Hiilikuitukomponenttien valmistusprosessissa metalliosat laitetaan hiilikuituprepregiin, jotta nämä kaksi muodostavat kokonaisuuden. Tämä liitäntätapa on tehokkaampi, mutta myös vaikeampi ja investointikustannukset korkeammat.
Yllä olevat 4 menetelmää kattavat periaatteessa kaikki hiilikuituputken ja metallin väliset sidosreitit. Varsinaisessa prosessoinnissa liimaus on yksinkertaisin, mekaaninen liitos vaatii avaamisen ja taputuksen ja esiupotus vaatii monimutkaisempaa muotia. Siksi liitos on Jos lujuusvaatimus ei ole korkea, liimaliitäntä riittää.
